Kouluikдisten tarkkaavuushдiriцt: miten tunnistan ja tuen - Psykonet, Helsingin yliopisto Mitд testien jдlkeen? -workshopit esim. tarkkaavuushдiriцisistд ja lukivaikeuksista Varhaiskasvatuksen ja pдivдhoidon henkilцstцlle Kouluikдisten kanssa tyцskenteleville Jokinen H, Hänninen T, Ylikoski R, Karrasch M, Pulliainen V, Hokkanen L, Poutiainen E, Erkinjuntti T, Hietanen M. Etenevien muistisairauksien varhainen tunnistaminen – neuropsykologinen näkökulma. Suomen Lääkärilehti 2012, 23,1816 – 1822. Muut tieteelliset artikkelit Poutiainen E, Tiainen M, Roine R. Sydämen pysähdyksen jälkitila. Teoksessa T. Erkinjuntti, K. Alhanen, J. Rinne, H. Soininen (toim.) Muistihäiriöt ja dementia. 2. uudistettu painos. Duodecim, Helsinki, 2006, ss. 298-304. Poutiainen E, Nukari J. Neuropsykologinen kuntoutus. Teoksessa M. Jehkonen, T. Saunamäki, L. Paavola, J Vilkki (toim.). Kliininen neuropsykologia. 1 painos. Duodecim, Helsinki, 2015 mobile casino kinder, ss.424-454. Heiskala H, Somer H, Kovanen J, Poutiainen E, Karli H, Haltia M. Michroangiopathy with encephalopathy hearing loss and retinal arterial occlusions; two new cases. J Neurol Sci 1988, 86, 239-250. Hokkanen L, Poutiainen E, Wikström A. Tulehdukselliset aivosairaudet. Teoksessa M. Jehkonen, T. Saunamäki, L. Paavola, J Vilkki (toim.). Kliininen neuropsykologia. 1 painos. Duodecim, Helsinki, 2015, ss.295-312. Poutiainen E, Hokkanen L, Pulliainen V online casino suomi soffa, Ylikoski R, Portin R, Hänninen T, Laine M, Kuikka P, Salo J, Winqvist S prime outlets williamsburg, Hietanen M, Erkinjuntti T. Neuropsykologinen tutkimus dementiaa ennakoivan kognitiivisen heikentymisen arvioinnissa. Psykologia 2003, 4, 216-229. Harve H, Tiainen M netti varaosa mopojen varaosat ja tarvikkeet, Poutiainen E, Maunu M, Kajaste S, Roine RO, Silfvast T. The functional status and perceived quality of life in long-term survivors of out-of-hospital cardiac arrest. Acta Anaesthesiologica Scandinavica, 2007, 51, 206-209. Shemeikka R, Rinne H, Saares A, Parmanne P, Valkonen V-P, Poutiainen E. Lääkäreiden näkemyksiä kuntoutuksen haasteista ja kehittämisideoista. Kuntoutus 2013, 3, 20 – 30. Poutiainen E, Haltia M kasinot suomi white orchid, Elovaara I, Iivanainen M, Lähdevirta J. Dementia associated with human immunodeficiency virus: subcortical or cortical? Acta Psychiatr Scand 1991, 83, 297-301. Saarinen J, Laaksonen R, Poutiainen E. Rapid discrimination of Julez’s texton patterns in patients with cerebral lesions. Perceptual and Motor Skills 1988, 67, 253-254. Hokkanen L, Nybo T, Poutiainen E. Neuropsychology in Finland – over 30 years of systematically trained clinical practice, The Clinical Neuropsychologist, 2016, DOI: 10.1080/13854046.2016.1196733 Poutiainen E. Neuropsychological impairment in HIV -infected patients. In M Hietanen, J Vilkki, M-L Niemi, M Korkman (eds.) Clinical neuropsychology. Excursions into the field in Finland. Acta Psychologica Fennica 1990, 4, 47-50. Poutiainen E, Elovaara I. Subjective complaints of cognitive symptoms are related to psychometric findings of memory deficits in patients with HIV-1 infection. Journal of the International Neuropsychological Society 1996, 2, 219-225. Reinvall O & Poutiainen E (toim.). Tapping -tehtävän suomalainen viitearvoaineisto. Suomen Neuropsykologinen Yhdistys ry, Helsinki, 2008, verkkojulkaisu. Poutiainen E. Kognitiiviset muutokset HIV-1-infektiossa. Psykologia 1996, 31, 348-350. Poutiainen E, Elovaara I, Raininko R, Vilkki J, Lähdevirta J, Iivanainen M. Cognitive decline in patients with symptomatic HIV-1 infection. No decline in asymptomatic infection. Acta Neurol Scand 1996, 93, 421-427. Poutiainen E. Tutkimuksesta tukea sote-suunnitteluun. Pääkirjoitus. Kuntoutus 2014 prime your trusted butcher, 4, 3-4. Turunen K, Kauranen T, Laari S, Mustanoja S, Tatlisumak T, Poutiainen E. Cognitive deficits after subcortical infarction are comparable with deficits after cortical infarction. European Journal of Neurology, 2013, 20, 286 – 292. Elovaara I ilmaiskierrokset casino 9120, Iivanainen M, Poutiainen E, Valle S-L, Weber T, Suni J, Lähdevirta J. Cerebrospinal fluid and serum beta-2-microglobulin in human immunodeficiency virus infection related to neurological dysfunction. Acta Neurol Scand 1989, 79, 81-87. Elovaara I, Poutiainen E. HIV-1, AIDS, ja kognitio. Teoksessa T. Erkinjuntti, K. Alhanen, J. Rinne, H. Soininen (toim.) Muistihäiriöt ja dementia. 2. uudistettu painos. Duodecim, Helsinki, 2006, ss. 336-345. Kalska H & Poutiainen E. Muistin kehittäminen ja kuntoutus. Teoksessa T. Erkinjuntti, A. Remes, J. Rinne, H. Soininen (toim.) Muistisairaudet. 2. uudistettu painos. Duodecim, Helsinki, 2015, ss. 446-454. Poutiainen E, Hokkanen L, Niemi M-L, Färkkilä M. Reversible cognitive decline during high dose a-interferon treatment. Pharmacology netti casino queen, Biochemistry and Behavior 1994, 47, 901-905. Poutiainen E, Elovaara I, Raininko R, Hokkanen L, Valle S-L, Lähdevirta J, Iivanainen M. Cognitive performance in HIV-1 infection: relationship to severity of disease and brain atrophy. Acta Neurol Scand 1993, 87, 88-94. Raininko R, Elovaara I, Poutiainen E, Valanne L, Virta A. Radiological findings in HIV-infected patients in relation to neuropsychological dysfunction and immunological CSF findings. In M. Nadjmi (ed.), Imaging of brain methabolism spine and cord interventional neuroradiology. Free communications. Springer-Verlag, Berlin, Heidelberg, 1989. Poutiainen E. Cognitive impairment in human immunodeficiency virus type 1 (HIV-1) infection. Associations to disease stage, somatic findings, subjective complaints, and emotional state. Academic Dissertation. University of Helsinki, Finland, 1996. Elovaara I, Poutiainen E, Rikala K. Aidsin dementiaoireet vakava hoito-ongelma. Helsingin Sanomat 18.5.1988. Lindsberg J, Poutiainen E, Kalska H. Clarifying the diversity of first-episode psychosis: Neuropsychological correlates of clinical symptoms. Nord J Psychiatry 2009, 63, 493-500. Neuropsykologit työskentelevät sekä lasten että aikuisten kanssa. Yhteistyö kuntoutujan omaisten ja läheisten kanssa on usein tarpeen. Näin on erityisesti lasten kanssa tehtävässä kuntoutustyössä. Joskus tarvitaan yhteistyötä myös kuntoutujan muun lähiverkoston, kuten päiväkodin, koulun, opiskelu- tai työpaikan kanssa. Neuropsykologista tutkimusta käytetään tavallisimmin keskushermoston sairauksien tai niiden epäilyn, tapaturmaisten vammojen ja kehityksellisten kognitiivisten vaikeuksien arvioinnissa. Tutkimuksessa arvioidaan häiriöiden laatu ja vaikeusaste, niiden vaikutus yksilön toiminta- ja työkykyyn sekä mahdollinen kuntoutustarve. Tutkimus perustuu haastatteluihin, neuropsykologisiin testeihin ja kyselylomakkeisiin sekä tutkimustilanteessa tehtyihin havaintoihin. Kuntoutushakemuksen liitteeksi tarvitaan erikoislääkärin kirjoittama B- tai E-todistus, jossa kuntoutustarve on todettu ja kuntoutusta suositeltu. Tavallisesti tämä edellyttää neuropsykologin tekemää tutkimusta, jossa ongelmien laatu, vaikeusaste ja haittaavuus on tarkkaan kartoitettu. Arvion tehnyt neuropsykologi on yleensä eri kuin kuntoutusta antava neuropsykologi. HYKS:n neurologian klinikan psykologi Anna-Riitta Putkonen oli 1960-luvun lopulla saanut klinikan ylilääkäriltä Erkki Kivalolta tehtäväkseen hankkia perusteilla olevan Epilepsiasäätiön Pitäjämäen työklinikalle psykologian alan edustusta. Anna-Riitta kutsui tätä silmällä pitäen minut, 23-vuotiaan kolmannen vuoden psykologian opiskelijan työhönottohaastatteluun. Nimeni hän oli saanut harjoittelijaltaan Eeva-Liisa Drockilalta suomi bonus video, joka oli tiedustellut minulta aiemmin olenko kiinnostunut multippeliskleroosista. Vastasin, että olen kiinnostunut paras casino bonus play, mitä se on? Tuohon aikaan useiden neurologisten potilasryhmien hoitoa ja kuntoutusta oli alettu kehittää ja myös potilasyhdistyksiä perustaa – eihän ollut kulunut montaakaan vuotta siitä, kun neurologia ja psykiatria olivat eriytyneet hermo- ja mielitaudeista omiksi erikoisaloikseen. Neuropsykologina ja opettajana yliopiston psykologian laitoksella Yliopistoympäristö on vaikuttanut minuun ammatillisesti monilla eri tavoilla, joita en edes pysty tässä analysoimaan. Aivan aluksi muistan olleeni kuin ”Liisa ihmemaassa” – en ymmärtänyt mistä tieteellisissä kokouksissamme puhuttiin, kysymyksenasettelut tuntuivat kovin erilaisilta verrattuna kliinisen työn ongelmanasetteluihin. Minulle muodostui kuitenkin tärkeäksi mahdollisuus keskusteluihin neuropsykologian perustutkijoiden kanssa. Varsinkin professori Veijo Virsu tuli vähitellen merkittäväksi tiennäyttäjäksi tinkimättömyydellään ja ajattelunsa laaja-alaisuudella, mikä tulee hyvin esiin hänen kirjassaan Aivojen muotoutuvuus ja kuntoutuminen vuodelta 1991. Koska olin ainoa ammattiryhmäni edustaja klinikalla, kontaktit kollegoihin ja jatkuva lisäkoulutus olivat välttämättömiä edellytyksiä, jotta saatoin kehittyä ammatissani. Jotenkin myös tutkimus- ja kirjoitustyö näyttivät olleen jo työurani alusta alkaen mukana toiminnassani. Huomaan kirjoittaneeni esimerkiksi muistin neuropsykologiasta joitain kotimaisia artikkeleita jo 70-luvun alkupuolella. Pro graduni aihe oli liittynyt epilepsiapotilaiden muistiin: vertailin muistisuorituksia mm. potilailla, joilla osalla oli oikean, osalla vasemman ohimolohkon epilepsia. Yllättäen – näin jälkikäteen arvioituna – minun ei tarvitse kovin paljoa nolostella opinnäytetyötäni, vaikka se laajuudeltaan ja tyyliltään poikkeaakin melko tavalla nykyisistä. Työni työkokeilun psykologina antoi ainutlaatuisen mahdollisuuden vertailla psykologintutkimuksien tuloksia havaintoihin käytännön työtilanteissa. Saatoin siis arvioida testien ja päätelmieni ekologista validiteettia, kuten nyt sanoisimme. Yleisesti ottaen kognitiivinen suoriutuvuus ennusti verraten hyvin käytännön toimintakykyä parhaat bonukset casino tunica, mutta mikäli toimintakyvyssä ilmeni rajoitteita, neuropsykologisen tutkimuksen avulla niiden syitä oli mahdollista analysoida ja löytää niille selitysmalleja. Esimerkiksi aloittamisen vaikeus tai yrittämisen vähäisyys työtehtävissä saattoi kuvastaa eri yksilöiden kohdalla eri asioita: yhden kohdalla esimerkiksi masennusta, toisen kohdalla neuropsykologisia erityisvaikeuksia. Kuntoutuksen ja interventioiden oikean kohdentamisen kannalta oli olennaista selvittää, mistä milloinkin on kyse. Lisäksi neuropsykologinen tutkimus toi esiin työkokeilussa huomiotta jääneitä kuntoutujien vahvuuksia, joita oli olennaista hyödyntää kuntoutussuunnitelmassa. Laura Hokkanen, Heikki Lyytinen ja Hely. Taustalla näkyy mm. Sanna Koskinen. Taisin pitää opetustyötä omana alueenani jo alusta alkaen, ja itse asiassa tieteellinen toimintakin on tullut osaltani pitkälti opinnäytetöiden ohjauksen kautta. Ohjaamani parisenkymmentä pro gradutyötä ovat neuropsykologian alaan liittyviä, samoin lähes kymmenkunta lisensiaatin- ja väitöskirjatyötä. Kansainvälisiä julkaisuja näistä on tullut kolmisenkymmentä teemojen liikkuessa mm. masennuksen, psykoosialttiuden ja aivoverenkiertohäiriöiden neuropsykologiassa. Erityisenä painopisteenä olen kuitenkin pitänyt psykologian perustutkintoon kuuluvan ammatillisen opetuksen kehittämistä. Jotta tuntuma opetusalaani pysyisi elävänä, olen pyrkinyt pitämään yllä omakohtaista kosketusta kliiniseen työhön. Eihän tieteellisiä tutkimustaitojakaan voida kuvitella opetettavan ilman että itse tietää mistä puhuu eli ilman, että tekee tutkimusta. Miten alun perin päädyit neuropsykologian alalle ja mitä on jäänyt mieleesi työurasi alkuvaiheista? 8.5.2015 järjestettiin vuosikokouksen yhteydessä seminaari ”Tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyn muutokset neuropsykoterapiassa: tapausesimerkkejä ja ratkaisuja”. Luennoitsijoina toimivat PsL Paula Häkkinen, PsL Anna-Riitta Saarenketo, PsL Henna Ahonen, FL Leena Ervast ja PsL Juha Laakso. Kommenttipuheenvuorot esittivät PST Titta Ilvonen, PsL Ritva Laaksonen ja FL Riitta Vartiainen. Seminaari järjestettiin Rahakamarinportti 3 A:ssa Länsi-Pasilassa. Ensimmäisestä neuropsykoterapian täydennyskoulutusohjelmasta (teoriaosuus 2005-2009) oli vuoden 2010 loppuun mennessä valmistunut neljä koulutettavaa. Jaana Sarajuurella oli neuropsykoterapiaa käsittelevä suullinen esitys 25.11.2011 Amsterdamissa symposiumissa: International symposium “Holistic Neuropsychological Rehabilitation: Changing views”. Sarajuuri J. Neuropsychotherapy: An integrated field of neuropsychological treatment. Ritva Laaksonen piti yhdistyksen edustajana puheen INS:n Midyear kongressissa 27.-30.6.2012 Oslossä järjestetyssä Halgrim Kloven muistosymposiumissa. Psykologia –lehdessä 02-03/2011 (sivu 187) ilmestyi Anita Salakarin kirjoittama artikkeli ”Neuropsykoterapia sai oman yhdistyksensä”. Laaksonen R. Neuropsykologisen kuntoutuksen historia Suomessa – Niilo Mäestä neuropsykoterapiaan. 29.9.2015, Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos, Psykologia AK IV / Neuropsykologinen kuntoutus. Kaitaro T. Kirja-arvostelu: Laaksonen R & Ranta M (Toim.) Introduction to Neuropsychotherapy. Guidelines fir Rehabilitation of Neurological and Neuropsychiatric Patients Throughout the Life-Span. Psykologia 2015 (5); 390-392. Kliinisen neuropsykologian uusi kirja ilmestyi syyskuussa 2015. Kirjassa on neuropsykoterapiaa käsittelevä luku. Lisäksi useat yhdistyksen jäsenet ovat kirjoittaneet muita lukuja ko. teokseen. 21.11.2014 järjestettiin koulutus ”Musiikin mahdollisuudet kuntoutuksessa – neuropsykoterapeuttinen näkökulma”. Luennoitsijoina toimivat PsT Teppo Särkämö, FL Sari Laitinen ja FT Päivi Saukko. Osallistujia oli noin 30. 9.-11.2015 osallistuttiin Tampereella järjestettyyn ESN:n 5th Scientific meeting & 12th Nordic meeting in Neuropsychology –kongressiin. Kongressissa järjestettiin neuropsykoterapian workshop ”Theoretical and practical applications of neuropsychoteherapy – An intervention for neuropsychological and neuropsychiatric disorders throughout the lifespan”. Symposiumin kokoajana ja puheenjohtajana toimi Sanna Koskinen ja puhujina Titta Ilvonen, Jaana Sarajuuri ja Annamari Tuulio-Henriksson. Symposiumiin osallistui noin 100 kuulijaa. Yhdistys tiedotti jäsenistölleen säännöllisesti toimintaansa liittyvästä kulttuuritarjonnasta. 9.4.2015 osallistuttiin Rajaton-yhtyeen ja Suomen Aivosäätiön konserttiin ”Rajattomat aivot”. Yhdistys osallistui maksamalla puolet konserttiin osallistuneiden jäsenten lipusta. 6.-13.9.2014 järjestettiin kahdeksas vuosittain Neuropsykoterapian workshop Toscanassa. Teemana oli ”Neuropsykoterapia vastauksena neuropsykologisen kuntoutuksen pulmakohtiin”. Tieteellisestä ohjelmasta vastasi Mervi Ranta ja workshopin koordinoinnista muuten Sanna Koskinen. Workshopin osallistujat pitivät alustuksia, joiden lisäksi kutakin esitystä edelsi Pecha Kucha –johdanto. Päivittäiset Mindfullness –hetket kuuluivat ohjelmaan. Perinteiseen tapaan workshop järjestettiin omakustanteisesti, eikä siitä syntynyt yhdistykselle tuottoja tai kustannuksia. Ensimmäiseen koulutusohjelmaamme osallistunut Kaisa Peltomaa väitteli ja yhdistys muisti häntä lahjoittamalla hänelle kirjamme. Kymmenes Neuropsykoterapian workshop järjestetään Toscanassa 27.8.-3.9.2016. Workshopin teemana on: Keho – mieli – elämänkaari: Neuropsykoterapeuttiset väylä elämän viidakoissa. Yhtenä tavoitteena on valmistella kesällä 2017 Helsingissä järjestettävää kansainvälistä symposiumia. Titta Ilvoselle myönnettiin stipendi Ritva Laaksosen stipendirahastosta Tampereen symposiumiin osallistumista varten. POIMINTOJA KOULUTUSTOIMINNASTA, JULKAISUISTA JA LUENNOISTA 29.8.-5.9.2015 järjestettiin yhdeksäs vuosittain Neuropsykoterapian workshop Toscanassa. Teemana oli ”Neuropsykiatriset ongelmat ja niiden ratkaisut”. Tieteellisen ohjelman suunnittelusta vastasi Mervi Ranta ja workshopin koordinoinnista muuten Sanna Koskinen. Nina Sajaniemi toimi tieteellisen ohjelman vetäjänä workshopin ajan. Workshopin aikana ideoitiin vuodelle 2017 suunniteltavaa kansainvälistä seminaaria Helsinkiin sekä Toscanan 10-vuotisseminaaria 2016. Tarkista, täyttääkö alihankkijasi tilaajavastuulain vaatimukset.
0 Comments
Leave a Reply. |